Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen

Ah, löysin tosi mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen.. Haluaisin sinne tosi paljon töihin <3

Kävin tänään vanhan kaverini Bissen kanssa leffassa kattoon Public enemies ja oli kyl ihan hyvä leffa. Tykkään leffoista, jotka sijoittuu monien vuosikymmenien taakse. :) Tuonkin leffan aikana mietin, että olisi ihana matkustaa jollain aikakoneella 30-luvulle hetkeksi.. Miehet ja naiset pukeutuvat tyylikkäästi ja käyvät tanssipaikoissa, ihanaa musiikkia ja ennenkaikkea HERRASMIESMÄISTÄ käytöstä! Ah, Johnny Depp asettelemassa omatoimisesti takkiaan mun harteilleni ulkona, kun on kylmä.. <3 Love.

Ja Johnny Depp. Ne kasvot, se kroppa, se ääni.. Lääh.

Aika paljon siinä leffassa kyllä ammuttiin, mutta kun oli vanhanaikaiset pyssyt niin ei se niin paha ollut. :D

No, palatakseni sitten todelliseen elämään.. Aloitetaanko huonoista uutisista?

1) Paula lähti Englantiin! Ikävä! Miten mä pärjään ilman Paulaa? Odotan kyllä innolla sitä, että pääsen sen luokse.. Shoppailua, Hard Rock Cafea, hengailua, suurkaupungin vilinää ja kaikkea ihanaa. Ja Paula! :)

2) Mä tunnen itseni yksinäiseksi. Paula on UK:ssa, Bisse palasi kotikaupunkiinsa, Anna ja Anette tuntuvat etäisiltä vaikka puhuimmekin asiat läpi, ja Maija.. Niin.

3) MIEHET! Argh, miksi aina hoetaan että naiset ovat vaikeita! Tai ehkä asia onkin juuri niin. Naiset saattavat olla monimutkaisia, mutta on tuplasti rasittavampaa, kun miehet ovat niin tajuttoman yksinkertaisia! Okei, kuulostaa ihan jonkun 40v yh-äidin tilitykseltä, mutta huaah..

Pahoitteluni jo etukäteen.

J:n kanssa menee perseelleen. Viimeiset 3 vkoa (muistaakseni?) on ollut sellaista matalalentoa että alta pois. Sitä ennenkään ei kyllä ole ihan kauhean juhlaa ollut, mutta on siihen mahtunut niitä hyviäkin hetkiä. Mutta viimeaikoina tää suhde on ollut suoraan sanottuna yhtä paskaa.
Tää on nyt sensuroimatonta tajunnanvirtaa.. Mun sydän on särkynyt tässä suhteessa niin monta kertaa, että mä olen tullut ihan helvetin kylmäksi, apaattiseksi ja kyyniseksi. Mikään ei jaksa innostaa tässä suhteessa, mä haluan vain päättää tämän.

Välikommentti: Äsken tuli juuri seuraavanlainen viesti:
"Et vastannu. Olisin vaan sanonu et mun on ikävä sua <3"

ÄRSYTTÄVÄÄ. Joo, onhan tuollaista kiva kuulla. Mutta ajoitus on kaikki kaikessa. Mä olisin halunnut kuulla tuon jo aika monta kertaa tän viimeisen 1,5 v aikana! Mutta nyt on jo liian myöhäistä.. Mä oon lakannut kaipaamasta tuota. Mä oon lakannut kaipaamasta huomiota ja hellyyttä. Mä oon tottunut siihen, että mä oon yksin enkä saa huomiota, hellyyttä, romantiikkaa tai rakkautta. Mä oon tottunut olemaan yksin ja yksinäinen. Mä oon kylmennyt sisältä. Mä oon jo lähdössä. Nyt on liian myöhäistä.

Mä en halua enää "antaa periksi". Mä en halua olla suhteessa, joka on tuhoon tuomittu. Mä en halua tuntea itseäni vaivautuneeksi ja huonoksi. Mä en halua esittää mitään muuta kuin olen. Mä haluan olla oma itseni. Mä haluan oppia kuka mä olen ja selvittää mitä mä haluan. Mä haluan haaveilla ja pyrkiä mun tavoitteisiini. Mä en halua elää ja mennä toisen pillin mukaan, vaan mä haluan miellyttää itseäni vaihteeksi. Mä haluan kuunnella musiikkia, josta tykkään; katsella elokuvia ja tv-sarjoja, joista pidän; mä haluan kuntoilla tasan niin paljon kuin haluan ja koska haluan; mä haluan nähdä ihmisiä, joista pidän - milloin haluan ja missä haluan; mä haluan käydä paikoissa, joissa haluan; mä haluan työskennellä, missä haluan; mä haluan opiskella alaa, joka mua kiinnostaa ja oikeasti keskittyä siihen.. Ilman et joku dissaa mua eikä pidä mua minään.

Mä oon väsynyt siihen, että mä joudun aina tekeen aloitteen hellyyden suhteen. Se olen aina minä, joka painautuu kainaloon tai kietoo kädet toisen ympärille tai kurottautuu suutelemaan. Se olen aina minä, joka sanoo "Mä rakastan sua". Se olen aina minä, joka koittaa panostaa ulkonäköönsä, että toinen huomaisi. Se olen aina minä, joka koittaa tulla lähemmäksi ja se toinen menee kauemmas, ettei kukaan nää. Sehän olisi ihan kauheaa olla liian lähellä tyttöystäväänsä julkisella paikalla. Se olen aina minä, joka seuraa joka paikkaan, on kenen tahansa seurassa, jonka kanssa se toinen haluaa olla.

Se olen myöskin minä, jonka vanhojentansseihin toinen ei tullut. Se olen minä, jonka lakitusta toinen ei nähnyt. Se olen minä, joka itki jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä, vappuna, jopa omana YO-päivänään! Päivä, joka piti olla mun oma. Mä olin saavuttanut jotain. Mut saatiin silloinkin itkemään.

Sepä se. Mä olen itkenyt ihan tarpeeksi tän suhteen aikana. Mä olen uhrannut ihan tarpeeksi. Mä olen yrittänyt tarpeeksi. Mä olen antanut anteeksi tarpeeksi. Mä olen antanut uusia mahdollisuuksia tarpeeksi. Mä olen tarpeeksi monta kertaa pyytänyt sitä toista muuttamaan käytöstään ja panostamaan tähän suhteeseen, huomaamaan mut ja olemaan mulle ihana. Mä olen odottanut tarpeeksi. Ja mä olen pettynyt tarpeeksi monta kertaa.

Mä en pysty tähän enää.