Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen

Ah, löysin tosi mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen.. Haluaisin sinne tosi paljon töihin <3

Kävin tänään vanhan kaverini Bissen kanssa leffassa kattoon Public enemies ja oli kyl ihan hyvä leffa. Tykkään leffoista, jotka sijoittuu monien vuosikymmenien taakse. :) Tuonkin leffan aikana mietin, että olisi ihana matkustaa jollain aikakoneella 30-luvulle hetkeksi.. Miehet ja naiset pukeutuvat tyylikkäästi ja käyvät tanssipaikoissa, ihanaa musiikkia ja ennenkaikkea HERRASMIESMÄISTÄ käytöstä! Ah, Johnny Depp asettelemassa omatoimisesti takkiaan mun harteilleni ulkona, kun on kylmä.. <3 Love.

Ja Johnny Depp. Ne kasvot, se kroppa, se ääni.. Lääh.

Aika paljon siinä leffassa kyllä ammuttiin, mutta kun oli vanhanaikaiset pyssyt niin ei se niin paha ollut. :D

No, palatakseni sitten todelliseen elämään.. Aloitetaanko huonoista uutisista?

1) Paula lähti Englantiin! Ikävä! Miten mä pärjään ilman Paulaa? Odotan kyllä innolla sitä, että pääsen sen luokse.. Shoppailua, Hard Rock Cafea, hengailua, suurkaupungin vilinää ja kaikkea ihanaa. Ja Paula! :)

2) Mä tunnen itseni yksinäiseksi. Paula on UK:ssa, Bisse palasi kotikaupunkiinsa, Anna ja Anette tuntuvat etäisiltä vaikka puhuimmekin asiat läpi, ja Maija.. Niin.

3) MIEHET! Argh, miksi aina hoetaan että naiset ovat vaikeita! Tai ehkä asia onkin juuri niin. Naiset saattavat olla monimutkaisia, mutta on tuplasti rasittavampaa, kun miehet ovat niin tajuttoman yksinkertaisia! Okei, kuulostaa ihan jonkun 40v yh-äidin tilitykseltä, mutta huaah..

Pahoitteluni jo etukäteen.

J:n kanssa menee perseelleen. Viimeiset 3 vkoa (muistaakseni?) on ollut sellaista matalalentoa että alta pois. Sitä ennenkään ei kyllä ole ihan kauhean juhlaa ollut, mutta on siihen mahtunut niitä hyviäkin hetkiä. Mutta viimeaikoina tää suhde on ollut suoraan sanottuna yhtä paskaa.
Tää on nyt sensuroimatonta tajunnanvirtaa.. Mun sydän on särkynyt tässä suhteessa niin monta kertaa, että mä olen tullut ihan helvetin kylmäksi, apaattiseksi ja kyyniseksi. Mikään ei jaksa innostaa tässä suhteessa, mä haluan vain päättää tämän.

Välikommentti: Äsken tuli juuri seuraavanlainen viesti:
"Et vastannu. Olisin vaan sanonu et mun on ikävä sua <3"

ÄRSYTTÄVÄÄ. Joo, onhan tuollaista kiva kuulla. Mutta ajoitus on kaikki kaikessa. Mä olisin halunnut kuulla tuon jo aika monta kertaa tän viimeisen 1,5 v aikana! Mutta nyt on jo liian myöhäistä.. Mä oon lakannut kaipaamasta tuota. Mä oon lakannut kaipaamasta huomiota ja hellyyttä. Mä oon tottunut siihen, että mä oon yksin enkä saa huomiota, hellyyttä, romantiikkaa tai rakkautta. Mä oon tottunut olemaan yksin ja yksinäinen. Mä oon kylmennyt sisältä. Mä oon jo lähdössä. Nyt on liian myöhäistä.

Mä en halua enää "antaa periksi". Mä en halua olla suhteessa, joka on tuhoon tuomittu. Mä en halua tuntea itseäni vaivautuneeksi ja huonoksi. Mä en halua esittää mitään muuta kuin olen. Mä haluan olla oma itseni. Mä haluan oppia kuka mä olen ja selvittää mitä mä haluan. Mä haluan haaveilla ja pyrkiä mun tavoitteisiini. Mä en halua elää ja mennä toisen pillin mukaan, vaan mä haluan miellyttää itseäni vaihteeksi. Mä haluan kuunnella musiikkia, josta tykkään; katsella elokuvia ja tv-sarjoja, joista pidän; mä haluan kuntoilla tasan niin paljon kuin haluan ja koska haluan; mä haluan nähdä ihmisiä, joista pidän - milloin haluan ja missä haluan; mä haluan käydä paikoissa, joissa haluan; mä haluan työskennellä, missä haluan; mä haluan opiskella alaa, joka mua kiinnostaa ja oikeasti keskittyä siihen.. Ilman et joku dissaa mua eikä pidä mua minään.

Mä oon väsynyt siihen, että mä joudun aina tekeen aloitteen hellyyden suhteen. Se olen aina minä, joka painautuu kainaloon tai kietoo kädet toisen ympärille tai kurottautuu suutelemaan. Se olen aina minä, joka sanoo "Mä rakastan sua". Se olen aina minä, joka koittaa panostaa ulkonäköönsä, että toinen huomaisi. Se olen aina minä, joka koittaa tulla lähemmäksi ja se toinen menee kauemmas, ettei kukaan nää. Sehän olisi ihan kauheaa olla liian lähellä tyttöystäväänsä julkisella paikalla. Se olen aina minä, joka seuraa joka paikkaan, on kenen tahansa seurassa, jonka kanssa se toinen haluaa olla.

Se olen myöskin minä, jonka vanhojentansseihin toinen ei tullut. Se olen minä, jonka lakitusta toinen ei nähnyt. Se olen minä, joka itki jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä, vappuna, jopa omana YO-päivänään! Päivä, joka piti olla mun oma. Mä olin saavuttanut jotain. Mut saatiin silloinkin itkemään.

Sepä se. Mä olen itkenyt ihan tarpeeksi tän suhteen aikana. Mä olen uhrannut ihan tarpeeksi. Mä olen yrittänyt tarpeeksi. Mä olen antanut anteeksi tarpeeksi. Mä olen antanut uusia mahdollisuuksia tarpeeksi. Mä olen tarpeeksi monta kertaa pyytänyt sitä toista muuttamaan käytöstään ja panostamaan tähän suhteeseen, huomaamaan mut ja olemaan mulle ihana. Mä olen odottanut tarpeeksi. Ja mä olen pettynyt tarpeeksi monta kertaa.

Mä en pysty tähän enää.

Times

Joo!

On kyl kaikenlaista sattunut ja tapahtunut. Meidän bileet oli ja meni, olin aivan tuubassa, siitä lisää myöhemmin.. Sen verran nyt, että riitelin lähes kaikkien kanssa! Annan ja Aneten kanssa tuli kiistaa (joka kylläkin sovittiin tänään, huh) ja sit J:n kanssa meni ihan perseelleen koko vkonloppu ja aloin puhua sille erosta ihan vakavissaan.. Torstaina pitäis jutella kunnolla, mut tuntuu ettei se ota mua tosissaan kun kokoajan soittelee ja laittaa viestii ja "panostaa", on niinkuin mitään ei olis tapahtunu.

No joo, katsotaan torstaina et mitä tapahtuu. En oikein tiedä mitä haluan. Tai no tiedän, mutta en oikeastaan.

Ja mä sain töitä! Tosin vain kolmeksi päiväksi, enkä oikein tykännyt siitä, mutta tulipahan tehtyä :) Nyt hirveet pitkäännukkumishimotukset.. Ja shoppailu. Ja ja ja!

Mut nyt on pakko käydä kohta nukkuun, zzz... I'll be back soon with more details

M made my day

Näin M:n, oli ihana jutella kunnolla pitkästä aikaa.. Molemmat saatiin tilittää!

No, M on eronnut kihlatustaan. He kuulemma riitelevät joka päivä ja M itkee joka päivä. Riitelyä on mm. kihlatun mustasukkaisuudesta, M:n itsenäisyydestä ja vapaudenkaipuusta ja M:n töistä. Erossa ovat olleet n. vkon, pelisääntöinä oli, että toiseen ei pidetä yhteyttä ja ovat vapaita tekemään mitä vaan kenen kanssa vaan. M onkin sit pannut pari kertaa jonkun pojan kanssa.. Olin aika shocked. Siis joo, kyllähän kaikki saa tehdä niinku lystää ja jos kerta asiasta oli sovittu niin mikäs siinä. Niillä vaan on niin pitkä suhde takana et ihmettelin kuinka tuollasta voi tapahtuu vkon aikana. Mutta anyway, tuen M:ää, koska hän on mun hyvä ystävä. <3 Ite en kyl ikinä pystyis tekeen mitään tuollasta.

Mä avauduin sit Annan ja Aneten "reiluista" ja M lohdutti. Sanoi vaan, että niillä on toisensa ja meillä on toisemme. Onhan se niin. :) Ja sitäpaitsi mä en osaa olla pitkävihanen, joten eiköhän tää tästä.. Bileet ei oo pilalla! :D

Aloin M:n kanssa pohtia myös omia mieskuvioita, tai siis J:tä toisinsanoen. Ja todellakin, tässä joku mättää. Ja mä tiedän mikä se on. Mä en saa tarpeeksi huomiota. Tarkoitan: haluan että molemmat voivat olla kavereidensa kanssa ja mennä omia menojaan, MUTTA sillon ku ollaan yhdessä, välitetään toisesta ja näytetään se. Ettei vaan olla hiljaa, ei sanota mitään, ei keskustella, ei kosketeta. Ärsyttää se, että mä teen kaikki aloitteet hellyyden suhteen ja julkisilla paikoilla J tyyliin häpee mua. Ja M sanoi että mä en vaadi liikaa, vaan että kaikki huomaa sen kilometrien päähän, että J ei halua mua lähelleen. Ehkä se on hyvä, ettei J tule sinne juhliin..

No, me suunniteltiin M:n kanssa kaikkee kivaa! :) Esim. huomenna tehdään jotain kivaa, vaikka kiinalaiseen lounaalle ja sit keilaan tai jotain. :) Ja tiistaina ehkä Hkiin! Katsotaan.. ;) Ja bileillasta sovittiin, että ollaan toistemme kanssa ja sovittiin jo vähän baareja mihin mentäis jatkaan meiltä sieltä bileistä..

Jeejee, asioilla on taipumus järjestyä. :)

Ai niin, ja mulle tuli hirvee inspiraatio tatuoinnin suhteen! Haluisin siis jonkun kuvan, mutta tajusin, että siihenhän voi yhdistää tekstiä, hyvä mä. :D Tekstinä olisi siis sellainen heprealainen tai jonkun muun kielinen "rukous", jonka oon ite keksiny :) Tai sitten toinen vaihtoehto on sellainen lause kuin "sinä vain satut uimaan siinä meressä, johon tyttäresi hukkuu".. Tuota pitää ehkä vähän avata. Se on siis erään psykologin "diagnoosi" eräälle lahjakkaalle taiteilijalle, jonka tytär oli vakavasti mielisairas. Eräänlainen lentävä lause, se symboloi mulle paitsi psykologiaa kiinnostavana tieteenalana ja mun intohimoa siihen, sekä elämän ihmeellisyyttä, niitä alituisia miksi-kysymyksiä, mitä elämän aikana tulee esittäneeksi. Tuon lauseen haluaisin kyllä suorana lainauksena ja englanniksi..
Tekstin yhteyteen sitten jotain kuvaa.. Pientä ja värillistä :) Haluaisin jotain eksoottista ja mystistä ja kaunista, tietysti. Ehkä jotain erikoista kukkaa tai perhosta? En tiedä vielä. Jotain mikä toimii ;) Ja paikkaa pitää tietty miettiä.

NIIN ja tuosta paikasta tuli mieleen! Keksin mikä on hyvä motivaattori tuon kuntoilun/laihdutuksen suhteen. Tuo tatuointi! On kivempi ottaa tatska timmiin kroppaan. ;) Se on sit tavallaan palkinto uurastuksesta.. Mutta paikkaa pitää tosiaan vielä miettiä. Ja että kumpi teksti ja millanen kuva. Mut jee, innoissani oon! :) Pitää vielä laittaa mailia parille vanhalle opettajalle, he voivat auttaa mua niiden tekstien suhteen.

Kaunis, mutta ruma päivä

Np. Tori Amos - Crucify, ihana ihana biisi <3

Niin, tänään on siis tosi kaunis päivä ulkona, aurinko paistaa ja on lämmin. Ja mä istu himassa koneella, jee. No kuudeksi oon menossa kaupunkiin näkeen Maijaa, haluun jutella sen kanssa. Mulla on surullinenyksinäinenulkopuolinen olo ja kaipaan nyt seuraa ja jotain, jolle avautua. Ja lisäksi musta tuntuu, että Maijallakin on mulle jotain tilitettävää.. Miesasioita?

No, voisin nyt vähän valaista tässä. Ensinnäkin, menee hermot J:hin. Oon sille kuin ilmaa ja se on niin röyhkee aina välillä. Ärh. No, se lähti omille teilleen meidän autolla. Hmph.
Toiseksi, Anette ja Anna teki vähän reilut... Tästä lisää kohta.
Kolmanneksi, mun on ikävä Paulaa jo nyt! Vähän niinkun valmiiksi.
Neljänneksi, mua ahdistaa kaikki työ/koulusäädöt kun tuntuu et mistään ei tuu mitään!
Viidenneksi, haluun laihtua.

Ei muuta hei! :D

No mut siis toi Anette ja Anna.. Joskus ehkä kolme vkoa sitten kun nähtiin niin juteltiin "hyötykavereista". Anna sen otti puheeksi. Että milloin saa ja pitää antaa välien viilentyä, jos ei oikeasti halua olla toisen kaveri? En tuolloin ajatellut hetkeäkään, että mä olisin tuollainen pakkokaveri. No, ilmeisesti mä olen.. Tai en ehkä, mutta nyt on tosi ulkopuolinen olo.
Anette on puhunut reilun puoli vuotta allasbileistä (allas siis lämmitetyssä tilassa, joten tuon voisi järkätä myös talvella) tyttöjen kesken. Siis ilmeisesti Anette, Anna, mä ja Maija. Tänään laitoin Annalle viestii, että mitäs tänään suunnitelmissa. Anna laittoi, että menee poikakaverinsa kanssa Anetelle illaksi, ja mä kysyin että mihin aikaan. Anna sanoi että jotain pientä allasbilettä tiedossa.
Mitä??? Miksi mulle ei oltu puhuttu? Miks mua ei oltu kutsuttu? Oonko mä pakkokaveri?
Pian tän jälkeen (Anna ilmeisesti tajusi möläyttäneensä ja laittoi viestiä Anetelle) Anette laittoi viestiä et hei nyt olis ne allasbileet! Koitti siis paikata tilanteen. Mutta tietenkään mä en lähde sinne, jos mua ei ollut oikeasti aikomus kutsua. Allasbileet olis kyllä tosi jees, mutta ei tässä tilanteessa.
Kyllä ottaa päähän! No, onneksi pääsen tästä avautumaan Maijalle kohta.
Anette, Anna, Annan poikakaveri ja tämän kaverit on ollut aika tiivis kaveriporukka jo pidemmän aikaa (ei silti niin pitkään kuin mä, Anna, Anette ja Maija!).. Mä ja Maija ollaan jotenkin ulkopuolisia ja tuntuu, että Anna ja Anette on mielummin kahdestaan niiden poikien kanssa kuin mun ja Maijan.
Hmm.
Mistä tietää, että on pakkokaveri?

Äää. Tekis mieli vaan juoda. Mutta mulla ei ole ketään kenen kanssa niin tehdä! Maijalla on töitä illalla, Paula ei ole paikkakunnalla, J:n kanssa ollaan sukset ristissä ja Annaa ja Anettea en kyllä edes harkitse tällä hetkellä.

Miksi tää on tällasta?

Sataa ja paistaa :)

Heippa! Viime postauksesta on ihan luvattoman pitkä aika, I know...

Oon käynyt nyt taas parissa työhaastattelussa. Toinen oli yhteen kivaan henkilöstövuokrausfirmaan, jonka kautta Maijakin on saanut töitä. No, siellä oli ryhmähaastattelu, mikä oli muuten tosi kiva, mut mä olin selvästi kokemattomin porukasta! Kun toisen puhuivat yliopisto- ja ammattitutkinnoistaan ja työkokemuksistaan ulkomailla, mä vaan olin suu auki ja nolotti sanoo et "joo no mä oon tän kevään ylioppilas ja sillee". Eh. No, toivottavasti sieltä nyt jotain hanttihommii ees löytyis. Sit toinen työhaastattelu oli suoraan yhteen erikoisliikkeeseen, mutta totesin haastattelun aikana hiljaa mielessäni, ettei se paikka ole mua varten. Palkka oli tosi hyvä jne, mutta haluaisin työn, missä olis vähän kiirettä ja hektistä eikä sellaista huopatossutehtailua mitä siellä tuntui olevan.

No, huomenna on yhden työnantajan infotilaisuus, minne ajattelin mennä, se paikka kiinnostaisi mua tosi paljon.. Iso yritys tarjoaa koulutuksen ja työpaikan, jossa on etenemismahdollisuuksia, mikäs siinä! :) Toivon niin kovaa et pääsisin sinne.

Työ- ja koulutusjutuista voisin höpöttää vaikka kuinka kauan, mutta en jaksa. :D Tänään näin Anettee ja Annaa, kahviteltiin ja possuiltiin pizzeriassa! :D Oli kiva kyllä höpötellä kaikkee kivaa maan ja taivaan väliltä. Mietittiin miten elämä vie ihmisiä niin eri tilanteisiin, nyt on alkanut yläasteaikaset kaverit saamaan vauvoja ja se mietityttää.. Jännää. Ja outoo. Elämä on.

Ah, ja mä oon niin innoissani, kun Anna liittyy mun kans samalle kuntosalille! :)) Päästään yhessä hikoilemaan koko syksy ja talvi, jee! Oon ihan liekeissä! :)

Ja mun ja Paulan bileet lähestyy kokoajan, ei oo enää kauaa aikaa.. Ei olla suunniteltu yhtään, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. :)

Mut nyt mun pitää viel hoitaa pari juttuu ihan nopeesti ennenku alan töllöttää Subilta klo 21 Dieetit vaihtoon :SS Saattaa olla aika järkky ohjelma, mut pakko katsoo ihan mielenkiinnosta..

See ya