Rehab

Olin jo aikeissa poistaa tuon edellisen postauksen, mutten sitten jostain syystä viitsinyt. Ehkä joskus haluan lukea ajatuksiani tuolta illalta.

No, me selvitimme asiat. Totuus on, että mä rakastan J:tä ja J rakastaa minua. Meidän rakkaus on epätavallista, ei-normatiivista, toisinaan arkista ja toisinaan yhtä juhlaa... Jonkun mielestä ehkä hullua rakkautta, mutta tärkeintä on, että se on rakkautta.

Ihanan helteistä viikonloppua vietimme grillaillen ja juoden hieman kuohuviiniä. Tänään olin ystäväpariskuntamme muutossa auttamassa. Oltiin sovittu, että minä tulen pakettiauton kanssa klo 12 vanhalle kämpälle, että silloin on kamat pihassa, jotta ne voi vaan ladata autoon ja lähteä samantien ajamaan. Mua odotti ihana ystäväni, hänen veltto poikaystävänsä ja tämän pari laiskaa kaveria. Kamojen siirto oli vaiheessa. En ole ikinä (enkä usko, että tulen ikinä näkemäänkään) nähnyt niin laiskoja muuttomiehiä! Tumput suorana seisoskelua ja tyytyväistä katselua, kun minä kannan yksin kamoja autoon. Ihmettelyä, että minkähän sitä kantaisi seuraavaksi... I tell you what, sitä on ihan turha miettiä! Senkun vaan otat niin paljon kuin jaksat kantaa, viet sen paikasta A paikkaan B ja toistat saman. Niin mä tein. Kannoin kokoajan jotain ja nopeasti sainkin pakun täyteen. Paikan päällä (uudella asunnolla) lastasin kamat ulos ja lähdin kotiin. Toivottavasti niihin vetelyksiin tuli liikettä.

Huomenna mulla on suunnitelmissa lähteä äitini kanssa mummolaan. En ole käynyt siellä vuosiin, en edes muista, koska viimeksi. Se on täydellinen paikka auringonottoon ja uimiseen. <3

Nyt on pakko mennä nukkumaan, kello on jo paljon... Palaillaan!