Iltapohdintaa
Seuraava teksti saattaa sisältää henkilökohtaista ja arkaluonteista materiaalia, varoitan etukäteen...
Lähettelin äsken pari tekstiviestiä poikaystäväni J:n kanssa. Viestittely käsitteli sitä, miten hän tulisi huomenna luokseni. Kun lisäsin yhteen viestiin loppuun pientä vinkkiä siitä, että minulla on häntä jo ikävä ja että tuskin maltan pitää näppejäni erossa hänestä huomenna, jätkä ignoorasi kommenttini täysin. Takaisin tuli vain tyly kommentti niistä kyytiasioista. Mitä helvetissä mä teen väärin?
Ongelma tässä parisuhteessa on se, että hän kykenee sanomaan mulle kivoja asioita vain satunnaisesti. Siinä missä jotkut kertovat päivittäin rakastavansa toista, pitävänsä tätä ihanana, tärkeänä ja kauniina, hän ei kykene sanomaan mitään tuollaista. Paitsi silloin, kun parisuhteessa on hirveä kriisi, yleensä silloin kun riitelemme humalassa ja kerron, etten jaksa tällaista vaan haluan erota. Silloin hän pakottaa huuliltaan noita mulle niin äärimmäisen tärkeitä sanoja. Yleensä sovinnon jälkeen noin viikon hän jaksaa "panostaa" ja tunnen itseni niin täydellisen onnelliseksi ja rakastetuksi. Sitten se vain loppuu, noin vain. Jälleen kerran tunnen, että olen hänelle pelkkä kaveri.
Mulla on ystäviä, ja ihania ystäviä onkin! Anette, Anna, Maija, Paula, te olette ihania ja mä rakastan teitä ja haluan säilyttää meidän ystävyyden läpi elämän. Ja mä viihdyn teidän seurassanne niin hyvin. Alan miettiä, mitä mä teen poikaystävällä, joka on oikeasti pelkkä kaveri (huom. kaveri, ei ystävä) kun mulla on niin ihania ystäviä?
Huomautin J:lle asiasta ja hän vastasi: "Mitä siihen nyt sitten olisi pitänyt sanoa?" Vastasin, että mitä tahansa.
Nämä asiat mielessäni menin kylpyhuoneeseen pesemään kasvojani, kun huomasin jotain erikoista peilikuvassa... Mulle oli tullut tän päivän aikana rusketusraidat! Ihanaa! Minä, aina joukon valkoisin, jonka päivettyminen vaatii kaksi viikkoa lojumista +35 lämpötiloissa, olin ruskettunut yhden päivän aikana vanhempieni kotipihalla. Mahtavaa! Tästä innostuneena vannoin, että niin kauan kuin hellettä kestää (parhaimpien ennustusten mukaan koko seuraavan viikon), aion maata auringossa. Ehkä mä oikeasti rusketun tänä kesänä. :)
No, nyt menen rasvailemaan naamaa ja sitten nukkumaan, huomenna aamulla aikaisin salille, että ehtii ottaa päivällä arskaa. <3
Lähettelin äsken pari tekstiviestiä poikaystäväni J:n kanssa. Viestittely käsitteli sitä, miten hän tulisi huomenna luokseni. Kun lisäsin yhteen viestiin loppuun pientä vinkkiä siitä, että minulla on häntä jo ikävä ja että tuskin maltan pitää näppejäni erossa hänestä huomenna, jätkä ignoorasi kommenttini täysin. Takaisin tuli vain tyly kommentti niistä kyytiasioista. Mitä helvetissä mä teen väärin?
Ongelma tässä parisuhteessa on se, että hän kykenee sanomaan mulle kivoja asioita vain satunnaisesti. Siinä missä jotkut kertovat päivittäin rakastavansa toista, pitävänsä tätä ihanana, tärkeänä ja kauniina, hän ei kykene sanomaan mitään tuollaista. Paitsi silloin, kun parisuhteessa on hirveä kriisi, yleensä silloin kun riitelemme humalassa ja kerron, etten jaksa tällaista vaan haluan erota. Silloin hän pakottaa huuliltaan noita mulle niin äärimmäisen tärkeitä sanoja. Yleensä sovinnon jälkeen noin viikon hän jaksaa "panostaa" ja tunnen itseni niin täydellisen onnelliseksi ja rakastetuksi. Sitten se vain loppuu, noin vain. Jälleen kerran tunnen, että olen hänelle pelkkä kaveri.
Mulla on ystäviä, ja ihania ystäviä onkin! Anette, Anna, Maija, Paula, te olette ihania ja mä rakastan teitä ja haluan säilyttää meidän ystävyyden läpi elämän. Ja mä viihdyn teidän seurassanne niin hyvin. Alan miettiä, mitä mä teen poikaystävällä, joka on oikeasti pelkkä kaveri (huom. kaveri, ei ystävä) kun mulla on niin ihania ystäviä?
Huomautin J:lle asiasta ja hän vastasi: "Mitä siihen nyt sitten olisi pitänyt sanoa?" Vastasin, että mitä tahansa.
Nämä asiat mielessäni menin kylpyhuoneeseen pesemään kasvojani, kun huomasin jotain erikoista peilikuvassa... Mulle oli tullut tän päivän aikana rusketusraidat! Ihanaa! Minä, aina joukon valkoisin, jonka päivettyminen vaatii kaksi viikkoa lojumista +35 lämpötiloissa, olin ruskettunut yhden päivän aikana vanhempieni kotipihalla. Mahtavaa! Tästä innostuneena vannoin, että niin kauan kuin hellettä kestää (parhaimpien ennustusten mukaan koko seuraavan viikon), aion maata auringossa. Ehkä mä oikeasti rusketun tänä kesänä. :)
No, nyt menen rasvailemaan naamaa ja sitten nukkumaan, huomenna aamulla aikaisin salille, että ehtii ottaa päivällä arskaa. <3
Tunnisteet: aurinko, kesä, parisuhdeongelmat, ystävät

0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu